Maalauksia

IRINA HAVASTE-UKKOLA 

 

"Maalaukseni liikkuvat abstraktin ja esittävän välimaastossa. Liikun näin havainnosta kokemukseen ja takaisin havaintoon. Maalatessa minua kiinnostavat väri, maalin liike ja maalauksellisuus. Maalaan sisäistä maailmaani. Maalauksissani on myös läsnä havainnot valosta, jota on luonnehdittu herkkäviritteiseksi. Teokseni imaisevat arvojani kuten syvällisyyttä, vapautta ja kauneutta."

Irina Havaste-Ukkola on Helsingissä vuonna 1975 syntynyt taidemaalari. Hän valmistunut Vapaasta Taidekoulusta taidemaalariksi 2008 (neljän vuoden opinnot), ja Lapin yliopistosta Taiteen maisteriksi 2018. Havaste-Ukkola on Taidemaalariliiton ja Oulun Taiteilijaseuran jäsen. 

 

 

 

 

 

TAJU KANKAALLA

Kultturitalo Laikun galleria, Tampere
kesäkuu 2021
Yhteisnäyttelyssä
Auli Järvelä, Tarmo Paunu, Henri Hagman ja Jukka Alapoti kanssa
    

                                                    Kun aika kulkee lävitsesi   2021

                                               

Maalaukseni rakentuvat monien kerrosten kautta ja sattumalle jätän aina tilaa. Rakastan värejä, leikin ja sotken niillä.  Yritän löytää kaaokseen harmonian ja kauneuden. Taiteessani näkyy jollain tavalla oma tunne-elämäni. Maalaan omia valoja ja varjojani, mieleni maisemaa. Monimerkityksellisyys on teoksissani tärkeää, haluan katsojan löytävän teoksistani useita tasoja. 

Kun olin lapsi, näin unta maalauksesta. Muistan vieläkin unimaalauksen turkoosinvihreät ja siniset raidat. Ala-asteella koululaisvierailulla Ateneumissa kohtasin mieleenpainuvan maalauksen. Se oli yksivärinen turkoosi maalaus. Lumouduin. Maalaus teki niin suuren vaikutuksen, etten olisi halunnut lähteä sen edestä pois. Ihmettelin, että miten yksivärinen maalaus voi olla niin ihmeellisen vetoava. Tässä kokemuksessa oli jotain käsittämätöntä.

 

 

Toivon, että maalaustaide muistuttaisi kiireettömyydestä ja hitauden tärkeydestä. Maalaus ”puhuu” hyvin hiljaa, sisäisyydellesi, jos kuuntelet tarkkaan. Jungin mukaan taiteilijat oleskelevat varjoissa. Minulle se tarkoittaa paikkaa tietoisen ja tiedostamattoman välimaastossa. Nuo varjot, joita emme useinkaan ilolla katso, tarjoavat meille paikan, jossa totuus on se mitä totuus on itsellesi.

                             Näyttelystä In My Canoe, 2012