IRINA HAVASTE-UKKOLA
"Maalaukseni liikkuvat abstraktin ja esittävän välimaastossa. Liikun näin havainnosta kokemukseen ja takaisin havaintoon. Maalatessa minua kiinnostavat väri, maalin liike ja maalauksellisuus. Maalaan sisäistä maailmaani. Maalauksissani on myös läsnä havainnot valosta, jota on luonnehdittu herkkäviritteiseksi. Teokseni imaisevat arvojani kuten syvällisyyttä, vapautta ja kauneutta."
Irina Havaste-Ukkola on Helsingissä vuonna 1975 syntynyt taidemaalari. Hän valmistunut Vapaasta Taidekoulusta taidemaalariksi 2008 (neljän vuoden opinnot), ja Lapin yliopistosta Taiteen maisteriksi 2018. Havaste-Ukkola on Taidemaalariliiton ja Oulun Taiteilijaseuran jäsen.
TAJU KANKAALLA
Kultturitalo Laikun galleria, Tampere
kesäkuu 2021
Yhteisnäyttelyssä
Auli Järvelä, Tarmo Paunu, Henri Hagman ja Jukka Alapoti kanssa
Maalaukseni rakentuvat monien kerrosten kautta ja sattumalle jätän aina tilaa. Rakastan värejä, leikin ja sotken niillä. Yritän löytää kaaokseen harmonian ja kauneuden. Taiteessani näkyy jollain tavalla oma tunne-elämäni. Maalaan omia valoja ja varjojani, mieleni maisemaa. Monimerkityksellisyys on teoksissani tärkeää, haluan katsojan löytävän teoksistani useita tasoja.
Kun olin
lapsi, näin unta maalauksesta. Muistan vieläkin unimaalauksen
turkoosinvihreät ja siniset raidat. Ala-asteella koululaisvierailulla
Ateneumissa kohtasin mieleenpainuvan maalauksen. Se oli yksivärinen
turkoosi maalaus. Lumouduin. Maalaus teki niin suuren vaikutuksen, etten
olisi halunnut lähteä sen edestä pois. Ihmettelin, että miten
yksivärinen maalaus voi olla niin ihmeellisen vetoava. Tässä
kokemuksessa oli jotain käsittämätöntä.
Toivon, että maalaustaide
muistuttaisi kiireettömyydestä ja hitauden tärkeydestä. Maalaus ”puhuu”
hyvin hiljaa, sisäisyydellesi, jos kuuntelet tarkkaan. Jungin mukaan taiteilijat oleskelevat varjoissa. Minulle se tarkoittaa
paikkaa tietoisen ja tiedostamattoman välimaastossa. Nuo varjot, joita
emme useinkaan ilolla katso, tarjoavat meille paikan, jossa totuus on se
mitä totuus on itsellesi.
Näyttelystä In My Canoe, 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti